freelance

Minne katosi päivät

 

Luovan alan freelancerilla aikataulujen kanssa painiminen on arkipäivää. Sama pätee myös työntekijänä työskentelevään - ainoa erottava tekijä on se, kuka aikataulut laatii ja kuka pitää niistä huolta. Mainos- tai digitoimiston luova tyyppi saa aikataulutukseen avukseen projektipäällikön, freelanceri taas hyvin usein tekee tämän itse - sen varsinaisen laskutettavan ydintyön ohessa tietty.

Aikataulutus muodostuu haasteeksi usein vasta silloin kun kalenterissa alkaa olemaan vähemmän tyhjiä kuin täysiä päiviä. Jos työskentelee vain yhdelle asiakkaalle kerrallaan, tämä ei ole ongelma. Mutta kun asiakkaita ja projekteja on saman viikon sisällä useita, on ihme jos päällekäisyyksiltä vältytään. Kaiken kukkuraksi on olemassa jokin kirjoittamaton sääntö, että asiakas saa olla aina myöhässä, mutta toteuttaja ei koskaan. Hieman epäreilu asetelma omasta mielestäni. Jos kaikilla olisi samat pelisäännöt, olisi tekeminen kaikille osapuolille huomattavasti mukavampaa. Tällä hetkellä kuitenkin asiakas on kuninkaan roolissa kun tekijöistä on ylitarjontaa, joten ymmärrän kyllä että tekijät taipuvat vaikka kaksinkerroin asiakkaan eteen.

Omalla freelancer-urallani projektinhallinta on ollut se suurin haaste. En muista varsinaisesti stressanneeni itse suunnittelutyöstä enää vuosikausiin, kun taas projektinhallinta ja aikataulutuspaineet tuottavat mulle viikottain sydämentykytyksiä. Olen todennut että saan itsestäni parhaan irti kehittämällä luontaisia vahvuuksia entistä vahvemmaksi sen sijaan että yritän olla kaikessa keskinkertaisen hyvä. Tämän johdosta olenkin keskittänyt tekemistäni enemmän sellaisiin asiakkaisiin ja projekteihin joissa on kokonainen tiimi projektipäällikköineen ympärillä - kun jokaisella osa-alueella on oma ammattilaisensa, on tekeminen melkoisen mutkatonta siihen verrattuna mitä se on silloin kun tekee yksin.

Joten kiitos niille toimistoille jotka ovat ottaneet mut omakseen. Ja respectit kaikille proikkareille - ilman teitä ei ois meitä <3

The perks of being a freelance designer

Ajatuksia blogin perustamisesta kasailin paperille Patarein Vankilabaarissa, rispaantuneessa rantatuolissa, josta näki ohi lipuvat laivat piikkilanka-aidan läpi. Quite a view huh? Vietin Tallinnassa irtiottokesän - sellaisen jolloin juodaan paljon punaviiniä, käydään itsensä kanssa vakavia keskusteluja elämän arvoista ja siitä, mihin suuntaan risteyskohdista kannattaa jatkaa. Freelancerina tuollainen kesä oli onneksi mahdollista viettää, ja jatkaa sitä kesää vähän syksyn puolellekin. Irtiotto tuotti tulosta ja ajatukset selkeytyi.

Sitten taas itse asiaan, eli blogiin. Tämän perustaminen ei ollut minulle itsestäänselvyys ja taistelin päätöksen kanssa tosi pitkään. Koen kirjoittamisen tosi henkilökohtaiseksi, ja omien ajatusten jakaminen muille tuntuu pelottavalta. Kuitenkin mukavuusalueen laajentaminen on välttämätöntä jos haluaa kehittyä, joten toivon että tämä tekee minulle juuri sitä; kehittää ja poistaa pelkoja.

Mitä sitten postauksiin on odotettavissa: en aio kirjoittaa juurikaan muodista tai sisustamisesta vaikka ne kuuluvat myös omiin mielenkiinnon kohteisiin. Lehtihyllystäni löytää harvoin Elleä tai Dekoa, vaan sinne löytävät todennäköisemmin lehdet kuten Wired ja Digital Arts, silloin tällöin myös upeasti taitettu Kinfolk. Ne ehkä antavat vähän osviittaa siihen, mitä blogissakin on luvassa. Aion keskittyä designerin arkeen, sekä käsittelemään katkeransuloisia tilanteita joita freelancerina välillä kohtaa. Toivottavasti löydän myös muiden freelancereiden blogeja, olisi mukava lukea kohtalotovereiden kokemuksia :)

Se siitä pohjustuksesta, until next post.